Katunuoret elävät hankalissa oloissa päihteitä (lähinnä liima) käyttäen. Suurimmalla osalla on koti tai jonkinlainen suojapaikkka, mutta suurimman osan ajasta he viettävät kaduilla ja puistoissa. Elantonsa he hankkivat hanttihommia tekemällä (esim. autojen pesu), varastelemalla tai prostituutiolla. Moni tytöistä on raskaana, mutta heitä on tosi vaikea saada edes lääkäriin saati vieroitukseen. Osa joutuu vankilaan liimapurkkien myymisestä, joka saattaa olla myös hyvä ratkaisu, koska vankilassa ei voi käyttää päihteitä ja vieroitukseen voidaan pakottaa. Järjestö voi auttaa vain hyvin harvoja ja muutenkin työ tuntui hyvin haastavalta ja jopa turhauttavalta. Itse en oikein kokenut voivani olla avuksi.
Iltäpaivätoiminnan Quillacollossa on tarjota paikallisille lapsille apua koulutehtävien tekemisessä ja pitää heidät pois pahoilta tieltä. Lapset saavat tulla ja mennä koska haluavat ja muutenkin toiminta on vapaata ja vapaaehtoista. Monet tulevat kuitenkin mielellään ja ottavat vastaan läksyavun, seuran ja pienen välipalan. Itse olen suurimman osan ajasta auttanut matematiikan tehtävien teossa. Historian ja muiden aineiden tehtävissä neuvominen ei kielivaikeuksista johtuen ole sujunut yhtä hyvin. Pienten lasten viihdyttäminen ja opettaminen on ollut uusi ja mielenkiintoinen kokemus. Usein heidän puheestaankin on vaikea saada selvää, mutta kohtuullisesti on tultu toimeen. Vanhempien lasten kanssa keskusteleminen heidän elämästään ja kotioloistaan on ollut mielenkiintoista. Viimeinen tunti pelataan usein pöytäjalkapalloa, josta en ole kovin innostunut.
Saavuin kuukausi sitten Cochabambaan, enka ole jostain syysta saanut kirjoitettua tanne mitaan koko aikana. Loysin netista Bolivia Sostenible nimisen kansainvalisen vapaaehtoisjarjeston ja heidan kauttaan Pai Tarpuy nimisen paikallisen jarjeston. Alla on linkit molempien sivuille. He toivottivat minut tervetulleeksi ja siispa osoitteeni on talla hetkella Cochabamba. Tama on Bolivian kolmanneksi suurin kaupunki, mutta selvasti pienempi ja rauhallisempi kuin La Paz ja Santa Cruz. Kaupunkilla on helppo ja turvallinen kulkea kuin muistaa valttaa tietyt alueet ja kayttaa lahes ilmaisia takseja yoaikaan. Kuukauden aikana olen yrittanyt hyodyntaa tehokkaasti kaupungin erinomaisia kulttuuri- ja ravintolapalveluita. Paikallisia bandeja ja erilaisia tanssiesityksia olen nahnyt kiitettavan maaran ja sirkukseen seka teatteriinkin on tieni johtanut. Vuorien ympyroimaa 2500 metrin korkeudella olevaa kaupunkia suojelee 40-metrinen kristuspatsas, joka on metrin isompi kuin Rion vastaava.
Asun taalla omakotitalossa kahdeksan vapaaehtoisen kommuunissa yliopistokampuksen vieressa. Kaikilla muilla on oma huone, mutta itse jaan huoneen irlantilaisen kaverin kanssa. Se sopii hyvin, koska kaytan huonetta vain nukkumiseen :) Kaytan olohuonetta “toimistona”, eika kukaan ole viela siita valittanut.
Kristuspatsaalle vievän polun siivoustalkoot (portaita on 1400)
Kadet verillä piikkipensaista, mutta roskat säkeissä.
Sunnuntaikävely Cerro Tunarin huipulle (5040m). Hengittäminen oli todella vaikeaa ja kiipeäminen vaikeaa, mutta upeat maisemat palkitsivat.
Himmeät kotibileet.
Toi on se mehiläistyttö siitä yhestä musavideosta.
Shared dinner in the mainhouse.
Suurin osa ajasta on mennyt rentoutuessa seka juomista ja ruuista nauttiessa. Tiistaina suoritin kuitenkin pakollisen "viinitien". Ensin kavimme modernilla viinitilalla/tehtaalla, joissa saimme myos maistella tilan antimia suolapalojen kera. Toisena kohteena oli grappatehdas, jossa teknologia oli myos aika modernia. Viimeisena kohteena oli perinteinen viinitila, jossa rypaleet viela poljetaan jaloin ja tynnyrit ovat puuta. Kaikkien maistiaisten jalkeen rupesi jo paassa suhisemaan ja iltapaivan maisemakierros meni osittain nukkuessa. Kaiken kaikkiaan tama oli melkein hauskin kierros koko reissulla.
Tanaan vuokrasin maastopyoran ja ajoin melkein 50 kilometrin kierroksen maaseutuja ihaillen. Taydensin paivan kaymalla viela klassisen musiikin konsertissa. Nyt olen siis valmis hyvastelemaan viinin ja kulttuuriin kaupungin seka koko turistikierroksen ja alkamaan kunnialliseksi vapaaehtoistyontekijaksi.
Padcayan kyla 50 km Tarijasta.
Tarijan kultturitalo.
Paraabelikirkko
Banaanit pyjamassa
Nykyajan viinitynnyreita
Hanasta tulee 70% grappaa. Mukin puuttuessa piti maistella sormella.
Suomalainen ja irlantilaiset mielipuuhassaan.
Perinteisempi viinitila
]]>Lyottaydyin kimppaan yhden saksalaisen matikan opiskelijan kanssa ja paatimme suorittaa triathlonin. Tupizassa se tarkoittaa maisemien ihailua ensin kavellen sitten hevosen selassa ja lopuksi pyoraillen. Pari aussityttoa tuli viela mukaan, joten koossa oli ihan hyva porukka. Paiva oli kuuma ja hevosen selassa oli valilla aika tukalat oltavat, mutta hevosilla oli varmaan viela kuumempi. Lieriihattu paassa oli helppo kuvitella olevansa jossain lannen elokuvasssa vain revolverit puuttuivat. Hevoset olivat tietysti rauhallisia ja turisteihin tottuneita, mutta kylla me pari tuntia ratsastettiin ja valilla laukattiinkin kevyesti. Toinen aussitytoista oli ratsastuksen opettaja ja neuvoi meita parhaan kykynsa mukaan. Toisaalta kaikki hevoset tuntuivat seuraavan paikallisen oppaamme hevosta eika niinkaan turistin antamia kaskyja.
Lopuksi noustiin jeepilla maen paalle (4000m meren pinnasta) henkea salpaavia maisemia ihaillen ja sielta lasketeltiin maastopyorilla takaisin kaupunkiin.
Seuraavana paivana oli vuorossa taas yksi ankea yobussimatka kohti Tarijaa.
Sapinaa risteyksessa
Seta ja nuoriso
Kuivana kautena joki toimii maantiena
Tupizan keskusaukio
]]>Kahden suola-aavikkopaivan jalkeen suuntasimme kohti hiekka-aavikoita, joissa maisemat olivat kuin kuusta Vastaan tuli lunta, erilaisia kivimuodostelmia ja huipentumana erivarisia jarvia taynna flamengoja. Taas kuvat kertovat paljon enemman. Valilla yovyttiin suolahotellissa, jossa oli yllattavan lamminta, vaikka sita eika mitaan muitakaan rakennusta lammiteta ulkoilman kylmyydesta huolimatta. Viimeisena paivana lahdettiin liikkeelle ennen viittaa kohti auringon nousua lahes viiden kilometrin korkeudessa. Vastaan tuli mm. geysireja ja aamupesu suoritettiin 30-asteisessa lampimassa lahteessa. Matka jatkui Chilen rajalle asti ja myos Argentiinan maisemia saatiin ihailla. Osa porukasta jatkoi Chileen, mutta itse palasin takaisin aavemaiseen Uyunin kaupunkiin, josta matka jatkuu Tupizaan.
Jeepit suolassa
Mitahan noi tekee, jotain ihmekuvia varmaan yrittaa ottaa.
Ohuessa ilmassa voi hypata korkealle
ja kokispullot on suuria...
vaihdetaan parempaan jeeppiin...
paikallisbussi lahtee
suolaa vai lunta?
Tuhansien kaktusten saari keskella suola-aavikkoa
Joku oli jaanyt vahan pitemmaksi aikaa taukoa pitamaan yhteen luolaan.
Hyvaa porkkanaa! Hei voisikko pistaa sen kameran pois!
Flamingot punaisella jarvella 4300 metria meren pinnasta
]]>Museot olivat todella upeita ja niissa sai valilla yksityisopastuksen ja oppaat olivat yleensa sivistyneita ja myos ulkoisesti patevia naisia eli hassumpia vierailuita nekaan. Ihmiset ovat taalla muutenkin ystavallisempia kuin suuremmissa kaupungeissa. Tama olisi lahes taydellinen paikka, jos saa olisi vahan suotuisampi.
Cerro rico.
Sucre on todella upea ja valkoinen kaupunki taynna historiallisia rakennuksia. Eilen yritin etsia kaikki aukiolevat museot ja kiiveta korkeille paikoille ihailemaan maisemia. Tanaan sunnuntaina koko maassa on kunnallisvaalit js kaupungin kadut ovat hiljaisia, koska autoilu ilman erityislupaa on kielletty ja sadat poliisit valvovat vaalirauhaa. alkoholia ei myyda kaupoissa, eika ravintoloissa torstain ja maanantain valisena aikana. Aanestaminen on pakollista, mutta ilmeisesti suurin osa aanestaa tyhjaa, koska ei tunne ehdokkaita tai haluaa vastustaa hallitusta.
Juoksin ekan lenkin viiteen viikkoon paikallisessa puistossa koirien, kavelijoijden ja motojen/monkijoiden seassa. Ihan hyvin kulki korkeudesta huolimatta (2800m).
Maanantai ja tiistai meni patikoidessa (30km) laheisessa vuoristossa aurinkoisessa saassa. Aluksi kuljettiin Incatrail ja sen jalkeen jatkettiin aasien, vuohien ja lehmien seassa valilla pikkukylissa pysahtyen ja kokalehtia pureskellen. Omasta mielestani niiden vaikutus ei ole kovin kummoinen, mutta ehka se on enemman uskon asia. Eli se on taysin laillinen tuote ja paikallinen redbullin korvike. Maisemat olivat huikeita ja retki ylitti kaikki odotukset. Oppaanamme oli 4 vuotta Sucressa asunut norjalainen kaveri, jolla on Bolivialainen vaimo. Yovyimme Maragua nimisessa kylassa kaukana kaikesta pahasta. Yllatykseksemme kylaan oli rakennettu tyylikkaat mokit, joissa oli oikein mukava yopya. Kansainvalisella avustuksella kylaan on saatu sahkot pari vuotta sitten ja asukkaat saavat lisa-ansioita pienimuotoisesta turismista. Seuraavana paivana jatkoimme vaellusta ja ihailimme hirmuliskojen jalkia, joka on myos paikallinen nahtavyys. Itseasiassa niita loytyy useammastakin paikasta Boliviasta. Oli ihan helppo kuvitella, etta samalla paikalla liikkui vahan ismpiakin otuksia 5 miljoonaa vuotta sitten. Viiden tunnin patikoinnin ja kahden tunnin pomppuisen automatkan jalkeen olimme taas kaupungissa.
Luonnon tekema kalliomaalaus
Paikalliset lapset tulivat ihmettelemaan outoja kulkijoita
Ei ole karkkia!
Evo on rakennuttanut kylaan uuden hienon koulun.
Tasta on mennyt joku vahan isompi elain.
Maalaismaisema.
]]>
Tanaan kaveltiin mukava, mutta hieman raskas 10 km:n lenkki pilvimetsassa (cloudforest) Amboron kansallispuistossa. Yli 1000 metrin kurkeudessa olevaa metsaa kutsutaan silla nimella. Kasvillisuus vaihtui ihmeellisella tavalla puolen kilsan valein. Oppaamme esitteli asiantuntevasti erilaiset metsatyypit ja lisaksi erilaisia laakekasveja, joita taallapain riittaa. Joka vaivaan loytyy metsasta apu.
Huomenna mennaan samalla porukalla katsomaan ehka Etela-Amerikan merkittavinta kondoorikotkien kokoontumispaikkaa.
Ensin tehtiin aika epamiellyttava kahden tunnin matka jeepilla pitkin kivisia ja kuoppaisia polkuja. Sitten patikoimme n. 3 kilometrin korkeuteen paikkaan jota kutsuisin hornan kattilaksi. Ehdimme juuri hyvissa ennen lintujen saapumista. Naiden Bolivian kansallislintujen siipien karkivali voi yltaa jopa viiteen metriin, mutta taalla se on vain 3,5 metria. Kun tuollainen otus, joka syo esim. vasikoita tuulee kahden metrin paahan niin kylla siina vakisten henki salpautuu. Itse myohaistyin aina vahan kuvat otossa, joten lahikuvat jaivat puuttumaan.
Keskiviikkona oli vuorossa El fuerte (linnoitus) eli maen paalla sijaitseva 100 m x 30 m kivi, johonka joku sekopaa soherteli jotain kuvioita ekan kerran jo 1000 vuotta ennen Jeesusta. Myos Inkat ja espanjalaiset ovat oman jalkensa paikkaan jattaneet, mutta koko historiaa en taida tassa satuilla eli katso netista. Nykyaan kiven paalla ei saa enaa kavella ja myos kuviot ovat aika paljon kuluneet. Joka tapauksessa tama maailman kultturiperintokohde vuorien ympyroimana sai ainakin minut vakuuttuneeksi. Ylos menin taksilla, mutta alas tulin kavellen. Tuon kymmenen kilsan kavelyn ja parin oluen jalkeen nukutti ihan mukavasti.
Amporon kansallispuistossa on lukuisia kasvillisuustyyppeja korkeudesta riippuen
Talo kaukana muusta asutuksesta. Gondorien jahtaaminen aloitettiin taalta.
En saanyt yhtaan lahikuvaa.
El Fuerte
El Fuerte
]]>Santa Cruzin kadut ovat taynna roskia. Taloilla ei ole omia roska-astioita vaan kaikki roskat tuodaan kaduille, joista jateauton pitaisi hakea ne tasaisin valein, mutta kun auto ei kulje voi arvata milta 2 miljoonan asukkaan kaupunkin kadut nayttavat ja milta ne haisevat. Televisiossa pyorii roskaamisen vastainen kampanja, mutta eihan siita ole paljon apua, jos asialle ei oikeasti tehda mitaan. Itsekin olen ollut talomme roskia karraamassa myohaan illalla ja keraamassa muovipulloja, kun niista saa kuulemma jonkinlaisen korvauksen (60 senttia/kilo). Laitakaupungilla roskia poltetaan ,savu leviaa ymparistoon ja tuntuu kivalta silmissa ja kurkussa.
Tien rakentamisen vastustaminen
Alkuperaisvaesto on marssinut lapi maan vastustaen Brasiliaan vievan tien rakentamisesta. Tie helpottaisi paljon liikennetta ja kaupan kayntia, mutta kulkisi kansallispuiston lapi ja tuhoaisi luontoa. Poliisi pysaytti hallituksen kaskysta marssijat vakivaltaisesti. Loukkaantuneita ja kuolleita oli muutamia. Vetta ei ollut saatavilla ja muutenkin marssijoiden olot olivat huonot.Taalla on puhuttu jopa kansanmurhasta. Mielenosoituksia ja lakkoja on ollut sittemmin ympari maata ja hallituksen vastustus on tietysti lisaantynyt. Taalla asioihin suhtaudutaan hyvin tunteellisesti ja pienestakin syysta noustaan parrikaadeille.
Matematiikan ja englannin opiskelu
Olen ollut parin viikon ajan opettamassa englantia ja auttamassa matikan laksyissa kristillisessa tyttokodissa. Koti on takoitettu tytoille, joilla ei ole vanhempia tai joiden vanhemmat ovat heidat hylanneet, mika on taalla hyvin yleista. Osa on joutunut kotonaan hyvaksikayton tai vakivallan kohteeksi. Englantia on opiskeltu ihan alkeista lahtien ala-aste ikaisten kanssa. Vanhemmat tytot eivat jostain syysta ole osallistuneet. Paikallisissa kouluissa kuulemma englannin opettajat eivat kaytannossa osaa puhua kielta ollenkaan, vaan sita opiskellaan ainoastaan kirjasta lukemalla ja taululta kopioimalla. Oppilaitten innostus ja keskittymiskyky on ollut vaihtelevaa. Numerobingoa he haluaisivat pelata koko ajan. Paikan ainoa poika 4-vuotias Jose haluaisi aina istua sylissani tai muuten hairita opetusta ja joudun kantamaan hanet valilla muihin tiloihin rauhoittumaan.
Matematiikan opetus on taalla vielakin teoreettisempaa kuin Suomessa. Jakokulma ja polynomin tekijoihin jakaminen tehdaan taalla ihan eri tavalla kuin meilla. Toisen asteen polynomien tekijoihin jakamiseen kaytetaan erilaisia lauseita/algoritmeja, joista en ole ikina kuullutkaan. Tasta ja omasta vajavaisesta kielitaidosta johtuen kotitehtavissa neuvominen on ollut hieman haastavaa, mutta jotenkin on parjatty. Tehtavat ovat mielestani tosi teoreettisia ja vaikeitakin. Enaa en ihmettele, etta oppilaat eivat osaa tai eivat pida matematiikasta. Varsinaisille oppitunneille en ole viela tietani loytanyt.
Harvoin oli nain monta englannin opiskelijaa yhdella kertaa.
Kuvaaminen on kivempaa kuin opiskelu.
Ala lunttaa!!
Ruoka
Tassa maassa kasvatetaan n. sataa perunan sukuista kasvia, joista yksi on Yuca. Tasta syysta kaikki muistavat nimeni (algo para comer). Yleensa kuitenkin syomme ihan perusperunoita. Yhden lajikkeen kuivattua versioita ilmeisesti kayttavat myos astronautit. Sen energia- ja ravintosisalto on erittain suuri sen kokoon nahden. Lihaa ja perunoita syodaan siis vahan liikaakin, mutta kasviksiayllattavan vahan ja hedelmia (ananaksia ja vesimelooneita) olen ostanut lahinna kaduilta.
Kaduilta voi ostaa myos monenlaisia taytettyja ja erilaisista taikinoista leivottuja leipia ja pasteijoita. Niita syodaan taalla paivittain. Viikko sitten paasin itsekin niita leipomaan ja ymmartamaan millaisia kaloripommeja ne ovat vaikka toli maistuvat hyvalta. Juomat ovat veden lisaksi eri hedelmista valmistettuja makeita mehuja. Lihominen on siis tosi helppoa, jos ei keskity, mita suuhunsa pistaa.
Leivotaan parisataa empanadaa.
Sitten paistetaan ne kaasu-uunilla.
]]>