Pai Tarpuy sulki yllattaen ovensa joulukuun alussa kuulemma rahan puutteen vuoksi. Valitin tekemisen puutetta ja minulle tarjottiin mahdollisuutta tehda muutaman tunnin patkia  "The house of dreams" nimisessa orpokodissa parin viikon ajan. Yritin opettaa kouluikaisille lapsille matematiikkaa ja tietokoneen kayttoa. Suurin osa ajasta meni kuitenkin leikkimiseen, "painimiseen" ja satujen lukemiseen. Uusi tulokas joutuu aina koville, eika hanta jateta hetkeksiakan rauhaan. Paivan paatteeeksi olinkin aina aika puhki. Ei tarvinnut urheilla enaa sina iltana.

 

 

 

Bolivia on lukuisten järjestöjen (NGO) luvattu maa . Kaikilla tuntuu olevan kova halu auttaa ja parantaa Etelä-Amerikan köyhimmän maan oloja.  Sustainable Bolivialla on lukuisia yhteistyöjarjestöjä eri aloilta sairaanhoidosta koulutukseen ja energiantuotannosta aurinkouunien valmistamiseen. Itse työskentelen Pai Tarpuy nimisessä jarjestössä. Aamuisin he auttavat kaduilla olevia nuoria ja nuoria aikuisia. Iltapäivisin järjestetään toimintaa lapsille Cochabamban ulkopuolella olevassa kylässä.

Katunuoret elävät hankalissa oloissa päihteitä (lähinnä liima) käyttäen. Suurimmalla osalla on koti tai jonkinlainen suojapaikkka, mutta suurimman osan ajasta he viettävät kaduilla ja puistoissa. Elantonsa he hankkivat hanttihommia tekemällä (esim. autojen pesu), varastelemalla tai prostituutiolla. Moni tytöistä on raskaana, mutta heitä on tosi vaikea saada edes lääkäriin saati vieroitukseen. Osa joutuu vankilaan liimapurkkien myymisestä, joka saattaa olla myös hyvä ratkaisu, koska vankilassa ei voi käyttää päihteitä ja vieroitukseen voidaan pakottaa. Järjestö voi auttaa vain hyvin harvoja ja muutenkin työ tuntui hyvin haastavalta ja jopa turhauttavalta. Itse en oikein kokenut voivani olla avuksi.

Iltäpaivätoiminnan Quillacollossa on tarjota paikallisille lapsille apua koulutehtävien tekemisessä ja pitää heidät pois pahoilta tieltä. Lapset saavat tulla ja mennä koska haluavat ja muutenkin toiminta on vapaata ja vapaaehtoista. Monet tulevat kuitenkin mielellään ja ottavat vastaan läksyavun, seuran ja pienen välipalan. Itse olen suurimman osan ajasta auttanut matematiikan tehtävien teossa.  Historian ja muiden aineiden tehtävissä neuvominen  ei kielivaikeuksista johtuen ole sujunut yhtä hyvin. Pienten lasten viihdyttäminen ja opettaminen on ollut uusi ja mielenkiintoinen kokemus. Usein heidän puheestaankin on vaikea saada selvää, mutta kohtuullisesti on tultu toimeen. Vanhempien lasten kanssa keskusteleminen heidän elämästään ja kotioloistaan on ollut mielenkiintoista. Viimeinen tunti pelataan usein pöytäjalkapalloa, josta en ole kovin innostunut.

Sunnuntaikävely Cerro Tunarin huipulle (5040m). Hengittäminen oli todella vaikeaa ja kiipeäminen vaikeaa, mutta upeat maisemat palkitsivat.

Himmeät kotibileet.

 

Toi on se mehiläistyttö siitä yhestä musavideosta.

 

Shared dinner in the mainhouse.

 Viime lauantainayona klo 3.45 saavuin tanne hieman pelon sekaisin tuntein, mutta kiltti taksiseta vei minut majataloon, jossa oli viela sijaa. Tarija on viinien ja mehukkaiden pihvien luvattu kaupunki isoveli Argentiinan malliin. Jos jostain kumman syysta loydat Bolivialaista viinia on se taalta 2000 metrin korkeudesta meren pinnasta (taas tama piti mainita). Kaupunki on kai Bolivian rennoin. Keskusaukiolla kasvaa palmuja, kahviloita on joka puolella ja missaan pain kaupunkia ei pelota kavella edes yolla. Tannehan voisi vaikka jaada asumaan, mutta Cochabamba kutsuu.

Suurin osa ajasta on mennyt rentoutuessa seka juomista ja ruuista nauttiessa. Tiistaina suoritin kuitenkin pakollisen "viinitien". Ensin kavimme modernilla viinitilalla/tehtaalla, joissa saimme myos maistella tilan antimia suolapalojen kera. Toisena kohteena oli grappatehdas, jossa teknologia oli myos aika modernia. Viimeisena kohteena oli perinteinen viinitila, jossa rypaleet viela poljetaan jaloin ja tynnyrit ovat puuta. Kaikkien maistiaisten jalkeen rupesi jo paassa suhisemaan ja iltapaivan maisemakierros meni osittain nukkuessa. Kaiken kaikkiaan tama oli melkein hauskin kierros koko reissulla.

Tanaan vuokrasin maastopyoran ja ajoin melkein 50 kilometrin kierroksen maaseutuja ihaillen. Taydensin paivan kaymalla viela klassisen musiikin konsertissa. Nyt olen siis valmis hyvastelemaan viinin ja kulttuuriin kaupungin seka koko turistikierroksen ja alkamaan kunnialliseksi vapaaehtoistyontekijaksi.

 

Padcayan kyla 50 km Tarijasta.

Tarijan kultturitalo.

 

Paraabelikirkko

Banaanit pyjamassa

Nykyajan viinitynnyreita

Hanasta tulee 70% grappaa. Mukin puuttuessa piti maistella sormella.

Suomalainen ja irlantilaiset mielipuuhassaan.

Perinteisempi viinitila

Uyunista matka jatkui aamuvarhaisella Bolivian villiin lanteen eli Tupizaan. Meinas vahan kiristaa hermoja,  kun yhtakkia pidettiin kahden tunnin tauko, eika asiasta ollut mitaan ennakkotietoa. Eli saatiin sitten 8 tuntia kulumaan 200km matkalla. Tiet olivat kivisia ja maisemat upeita niin kuin aina. Tupiza muistuttaa maisemiltaan kuulemma Yhdysvaltojen lounaisosaa ja siella on Bolivian parhaat hevoset. Myos Butch Cassidyn ja Sundance Kidin tarina sijoittuu Tupizan maisemiin. Ehka joku on nahnyt sen elokuvan. Itse katoin sen juuri Tupizassa.

Lyottaydyin kimppaan yhden saksalaisen matikan opiskelijan kanssa ja paatimme suorittaa triathlonin. Tupizassa se tarkoittaa maisemien ihailua ensin kavellen sitten hevosen selassa ja lopuksi pyoraillen. Pari aussityttoa tuli viela mukaan, joten koossa oli ihan hyva porukka. Paiva oli kuuma ja hevosen selassa oli valilla aika tukalat oltavat, mutta hevosilla oli varmaan viela kuumempi. Lieriihattu paassa oli helppo kuvitella olevansa jossain lannen elokuvasssa vain revolverit puuttuivat. Hevoset olivat tietysti rauhallisia ja turisteihin tottuneita, mutta kylla me pari tuntia ratsastettiin ja valilla laukattiinkin kevyesti. Toinen aussitytoista oli ratsastuksen opettaja ja neuvoi meita parhaan kykynsa mukaan. Toisaalta kaikki hevoset tuntuivat seuraavan paikallisen oppaamme hevosta eika niinkaan turistin antamia kaskyja.

Lopuksi noustiin jeepilla maen paalle (4000m meren pinnasta) henkea salpaavia maisemia ihaillen ja sielta lasketeltiin maastopyorilla takaisin kaupunkiin.

Seuraavana paivana oli vuorossa taas yksi ankea yobussimatka kohti Tarijaa.

 

Sapinaa risteyksessa

Seta ja nuoriso

Kuivana kautena joki toimii maantiena

 

Tupizan keskusaukio