Salar de Uyuni

Salar de Uyuni on maailman suurin suola-aavikko. 12 000 neliokilometria pelkkaa suolaa on niin vaikuttava paikka, etta siita on tullut yksi Etela-Amerikan suosituimpia turistikohteita. Kymmenet jeepit ja jotkut reittibussit kaahaavat aavikolla paivittain. Hyppasin yhden jeepin kyytiin neljaksi paivaksi viiden muun turistin kanssa. Vitsailin kuljettajalle, etta tama on ehdottomasti Bolivian paras ja levein tie. Kyyti oli tasaista ja ajoimme parhaimmillaan lahes sataa, mika on harvoin mahdollista Bolivian teilla. Salar on lahes neljan kilometrin korkeudessa ja ymparilla olevat vuoret, joista osa on tulivuoria kohoavat lahes kuuden kilometrin korkeuteen. Alue nayttaa kauempaa katsottuna jaanyneelta jarvelta tai merelta. Paivisin on kuumaa ja kirkasta, koska suola heijastaa aurinkon sateet erittain tehokkaasti. Korkeudesta johtuen oisin on kuitenkin todella kylmaa ja valilla lampotila menee pakkasen puolelle. Kuvat kertovat enemmain kuin tuhat sanaa tasta ihmeellisesta paikasta.

Kahden suola-aavikkopaivan jalkeen suuntasimme kohti hiekka-aavikoita, joissa maisemat olivat kuin kuusta Vastaan tuli lunta, erilaisia kivimuodostelmia ja huipentumana erivarisia jarvia taynna flamengoja. Taas kuvat kertovat paljon enemman. Valilla yovyttiin suolahotellissa, jossa oli yllattavan lamminta, vaikka sita eika mitaan muitakaan rakennusta lammiteta ulkoilman kylmyydesta huolimatta. Viimeisena paivana lahdettiin liikkeelle ennen viittaa kohti auringon nousua lahes viiden kilometrin korkeudessa. Vastaan tuli mm. geysireja ja aamupesu suoritettiin 30-asteisessa lampimassa lahteessa. Matka jatkui Chilen rajalle asti ja myos Argentiinan maisemia saatiin ihailla. Osa porukasta jatkoi Chileen, mutta itse palasin takaisin aavemaiseen Uyunin kaupunkiin, josta matka jatkuu Tupizaan.