Erilaisten sekavien vaiheiden ja loputtoman säätämisen jälkeen kohteessa ollaan. Koululaiset huutavat ja pelaavat tietokonepelejä ympärilläni, mutta koitan kirjoittaa jotain.Toivottavasti tästä tajunnanvirrasta saa tolkkua. Unohdin ottaa kameran usb-kaapelin mukaan, joten kuvia saa vielä odotella. 

Santa Cruz on iso ja sekava kaupunki Bolivian tasankoalueella eli ilmasto on trooppinen. Nyt alan siihen tottua, mutta alkuun olo oli aika heikko. Kokemuskaan ei näkojään auta kulttuuri- ja ilmastoshokin edessä. On helppo huomata olevansa 3. maailman maassa, mutta ihmiset näyttävät ainakin fyysisesti voivan hyvin. Talot ovat hyvin rakennettu ja ainakin ulkoa siistejä. Tosin yksi kerrostalo kaupungin keskustassa sortui vuosi sitten. Monet kadut eivät ole päällystettyjä ja hiekkaa riittää. Meri vain puuttuu.

Eilen kävimme laitakaupungilla ihmettelemässä paikallista keinotekoista vuorta (lue:kaatopaikka) ja asutuksia sen ympärillä. Kierrätystä ja roskien lajittelua ei juuri harrasteta. Ihmisten tietoisuus toki lisääntyy koko ajan. Kehitys on hidasta, mutta varmaa. Jokainen on oman onnensa seppä ja mahdollisuudet ovat rajattomat myos ulkomaalaisilla.

Täällä on myos paljon Eurooppalaista alkuperää olevaa väestoä alkuperäisten ohella  eli on mahdoton sanoa miltä tyypilinen Santa Cruzin asukas näyttää. Siksi saankin liikkua aika rauhassa, eikä kukaan jää tuijottamaan tai ihmettelemään.

Olen nyt ainakin viikon kielikoulussa ja paikallisen hieman varakkaamman perheen vieraana. Ruuat ovat olleet herkullisia ja perunapainotteisia. En ilmeisesti saa ainakaan heti yliannostusta riisistä. Isäntäväki on muodollisen ystävällistä ja kommunikaatio sujuu ainakin jotenkin. Kahvia kaipailen ja kokateetäkään en vielä ole päässyt maistamaan.

Jatkosuunnitelmat ovat vielä avoinna, mutta vapaaeähtoistyopaikka loytynee täältä tai Sucresta kunhan saan viisumin kuntoon. Turistiviisumilla voi oleskella maassa vain 3 kuukautta.

Tänään vierailimme oikeudessa. Ainakaan vielä en toki itse ollut syytettynä. Kuuntelimme tapausta, jossa lääkäriä syytettiin potilaan huonosta hoidosta. Nukutus-/ tai puudutuslääkitys oli huono ja potilaasta tuli vihannes. Tapaus ylitti ilmeisesti myos valtakunnan uutiskynnyksen. Hoidon taso ei yllättäen ole aina paras mahdollinen, mutta on kuulemma 1. tapaus, kun lekuria ollaan asian johdosta vangitsemassa. Usein tapaukset ovat kuulemma mitättomiä ja ja vankilat tupaten täynnä. Täytyy olla tarkkana :)

Oikeusistunnon jälkeen tutuistuimme torilla Eurooppalaista/ Jenkkiläistä alkuperää olevaan ryhmään, jonka nimeä en nyt muista (amissit?). Porukka pukeutuu vanhanaikaisesti ja elää omassa kommuunissaan. Bolivian valtio on myynyt heille maita, joten heitä elää täällä suhteellisen lukuisa joukko. He elävät vanhakantaisesti ja yhteison säännot ovat tiukat. Geenejä ei levitetä yhteison ulkopuolelle ja se on helppo huomata.

Vertaailimme kielikoulussa paikallisen matikan opettajan kanssa koulujärjestelmiämme. Huoli vanhemmuuden katoamisesta, oppilaiden ongelmista ja koulutuksen tason laskusta on maailmanlaajuinen. Eipä nyt hirveästi tehnyt mieli suomalaista järjestelmääkään hehkuttaa. Suomalainen sosiaaliturva on toki mallikelpoinen. Sellaista ei täällä käytännossä ole olemassakaan.

Taidanpa lähteä taas tuonne hiekkamyrskyyn taivaltamaan ja päivän viimeiselle oppitunnille. Ehkä käydään sen jälkeen keskustassa maistamassa paikallisia panimotuotteita ja lähettämässä täällä jo paria viikkoa oleilut itävaltalaissivari suorittamaan vuoden palvelustaan erääseen kyläkouluun muutaman sadan kilsan päähän. Menee kuulemma opettamaan atk:ta. Lienee aikamoinen seikkailu 19-vuotiaalle. Todella fiksun oloinen kaveri hän tuntui olevan. 

 

 

Vihanneksia on torilla tarjolla, mutta eivat paady lautaselle kovin usein.

 

Kotikatu ei nayta ihan perinteiselta suurkaupungin kadulta.