Viime lauantainayona klo 3.45 saavuin tanne hieman pelon sekaisin tuntein, mutta kiltti taksiseta vei minut majataloon, jossa oli viela sijaa. Tarija on viinien ja mehukkaiden pihvien luvattu kaupunki isoveli Argentiinan malliin. Jos jostain kumman syysta loydat Bolivialaista viinia on se taalta 2000 metrin korkeudesta meren pinnasta (taas tama piti mainita). Kaupunki on kai Bolivian rennoin. Keskusaukiolla kasvaa palmuja, kahviloita on joka puolella ja missaan pain kaupunkia ei pelota kavella edes yolla. Tannehan voisi vaikka jaada asumaan, mutta Cochabamba kutsuu.

Suurin osa ajasta on mennyt rentoutuessa seka juomista ja ruuista nauttiessa. Tiistaina suoritin kuitenkin pakollisen "viinitien". Ensin kavimme modernilla viinitilalla/tehtaalla, joissa saimme myos maistella tilan antimia suolapalojen kera. Toisena kohteena oli grappatehdas, jossa teknologia oli myos aika modernia. Viimeisena kohteena oli perinteinen viinitila, jossa rypaleet viela poljetaan jaloin ja tynnyrit ovat puuta. Kaikkien maistiaisten jalkeen rupesi jo paassa suhisemaan ja iltapaivan maisemakierros meni osittain nukkuessa. Kaiken kaikkiaan tama oli melkein hauskin kierros koko reissulla.

Tanaan vuokrasin maastopyoran ja ajoin melkein 50 kilometrin kierroksen maaseutuja ihaillen. Taydensin paivan kaymalla viela klassisen musiikin konsertissa. Nyt olen siis valmis hyvastelemaan viinin ja kulttuuriin kaupungin seka koko turistikierroksen ja alkamaan kunnialliseksi vapaaehtoistyontekijaksi.

 

Padcayan kyla 50 km Tarijasta.

Tarijan kultturitalo.

 

Paraabelikirkko

Banaanit pyjamassa

Nykyajan viinitynnyreita

Hanasta tulee 70% grappaa. Mukin puuttuessa piti maistella sormella.

Suomalainen ja irlantilaiset mielipuuhassaan.

Perinteisempi viinitila